19.9.18

Jumalan kauneus

Psalmi 27:4 Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä.

Daavid pyysi Jumalalta monia asioita, mutta tämä oli se yksi, kaikkein tärkein asia, jota ei voi edes verrata niihin muihin asioihin: ”että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta (tai kauneutta) ja tutkistella hänen temppelissänsä.”

Kun puhutaan kauneudesta, meille tulee ensimmäisenä mieleen ulkoiset asiat. Kauneus on kuitenkin ennen kaikkea moraalinen asia. Moraalisesti oikein on kaunista.

Jumalassa kaikki on kaunista. Hänen luonteensa on kaunis, hänen tekonsa ovat kauniit, jopa hänen voimansa on kaunista. Jumalan kauneus on majesteettista, henkeäsalpaavaa kauneutta. Erityisesti hänen pyhyytensä on kaunista. Kun puhutaan Jumalan pyhyydestä, puhutaan hänen kauneudestaan. Jumala ei ole ainoastaan kaunis, vaan Jumala on itse kauneus.

Jumalan kauneus luomisessa
Me ei vielä olla nähty Jumalaa, mutta me voidaan oppia paljon Jumalasta katsomalla hänen tekojaan. Luonto kertoo meille Luojasta.

1. Moos. 1:1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
1. Moos. 1:31 Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.

Jumala loi maailman hyväksi, siis todella hyväksi ja kauniiksi. Ei syntiä, sairautta tai kuolemaa, vaan kaikkea kaunista ja ihanaa.

Psalmi 19:2. Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.
Psalmi 8:4-5 Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?
Saarn. 3:11 Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.

Kun me ihastellaan luonnon kauneutta, se houkuttelee meitä katsomaan sen Luojan kauneutta. “Näyttääkö tämä sinusta kauniilta? Odotas kun näet Hänet, joka on tämän kaiken luonut!”

Jumalan kauneus syntiinlankeemuksessa
Jumalassa ei ole mitään, rumaa, väärää, pahaa, pimeyttä, tai syntiä. Hänen tomusta luomansa ihminen lankesi syntiin ja tämä Jumalan täydelliseksi ja hyväksi luoma maailma joutui kirouksen alle. Maailma tuli täyteen syntiä, sairautta ja kuolemaa. Ihminen oli tehnyt majesteettirikoksen kaikkein korkeinta, omaa Luojaansa, vastaan. Ilman Jumalaa ihmistä ei edes olisi, mutta Jumalan antamalla voimalla ihminen vihaa ja vastustaa Jumalaa. Äärimmäisen rumaa.

Synti ja pahuus on kauneuden vastakohta. Synti on rumaa. Toki me tiedetään, miten saatana saa synnin näyttämään kauniilta ja houkuttelevalta, mutta jos tähän kiusaukseen lankeaa, pian selviää, miten ällöttävän rumaa se todellisuudessa on.

Jer. 17:9-10
Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa! Kuka sen tuntee? Minä, Herra, tutkin sydämet, tiedän salaisimmatkin ajatukset

Jos näytät sokealle ihmiselle maailman kauneimmat maisemat tai kalleimmat aarteet, ei tämä ymmärrä reagoida niihin millään tavalla. Hän on sokea.
Syntiinlangenneet ihmiset ovat luonnostaan sokeita Jumalan kauneudelle. Ihmisen synti ja loputon viha Jumalaa kohtaan estää tätä näkemästä Jumalaa sellaisena kuin hän todellisuudessa on. Ihminen on luonnostaan hengellisesti kuollut ja kykenemätön näkemään todellista kauneutta, joka on hengellistä.

Room. 3:10-12 
niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.

Koska ihminen on paha ja Jumala on hyvä, ihminen on vihollisuudessa Jumalaa vastaan.

Room. 1:18-23
Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.

Ihminen ei voi puolustella omaa pahuuttaan millään. Vaikka ihminen on kääntänyt katseensa Luojan kauneudesta luomakunnan kauneuteen, Jumala on kaunis myös tämän syntiinlangenneen maailman keskellä. Jumalan kauneus ei tahriintunut syntiinlankeemuksessa. Jumala on Pyhä ja erillään luomakunnasta.

Oletko muuten pannut merkille, miten kultakaupoissa timanttikorut asetetaan näytille? Ne asetetaan usein mustalle tai tummalle taustalle. Tämä musta tausta nostaa säteilevän timantin kauneuden esiin aivan eri tavalla kuin valkoinen. Pimeys ja pahuus tässä maailmassa tarjoaa sen mustan taustan, joka korostaa Jumalan kauneutta ja Pyhyyttä. Ääretön pimeys, ääretön valkeus. Ääretön pahuus, ääretön hyvyys. Ääretön saastaisuus, ääretön pyhyys. Ääretön rumuus, ääretön kauneus.

Vaikka Jumala olisi voinut vaan tuhota koko maailman ja heittää kaikki ihmiset helvettiin, hän ei tehnyt sitä. Heti syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala tappoi eläimen ja teki sen nahasta ihmiselle vaatteet peittämään heidän alastomuutensa. Jumala antoi ihmiselle lupauksen vaimon siemenestä (miespuolisesta jälkeläisestä), joka tulee murskaamaan käärmeen (saatanan) pään. Se tapa, jolla Jumala ihmisen kanssa tässä tilanteessa toimi, oli kaunis. Jumala ei jättänyt ihmistä toivottomuuteen, vaan antoi lupauksen, joka kantoi tuhansia vuosia.

Jumalan kauneus pelastuksessa
Se, mitä tapahtui ristillä näyttää pinnallisesti katsottuna rumalta, mutta todellisuudessa se on kauneinta, mitä tässä maailmassa on koskaan nähty. Se on äärettömän kauniin Jumalan äärettömän kaunis vastaus äärettömän rumaan tilanteeseen. Jumalan viha syntiä kohtaan on oikein ja kaunista, mutta ihmisen synti Jumalaa vastaan on väärin ja rumaa.

Room. 5:6-10
Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.
Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.
Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;

Luonnostamme me ollaan syntisiä vihaisen Jumalan käsissä, mutta armosta me saadaan olla pyhiä kauniin Jumalan käsissä.

Vaikka luonto antaakin meille jo hyvän kuvan Jumalan kauneudesta, ehdottomasti parhaiten me nähdään Jumalan kauneus Jeesuksessa.

Monesti Jeesus kuvataan meille kauniina, vaaleana, pitkätukkaisena ja solakkana miehenä. Raamattu ei kuitenkaan anna Jeesuksen kauneudesta tällaista kuvaa, vaan Jesaja 53 mukaan: “Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.”

Jeesus oli todennäköisesti hyvin tavallisen näköinen mies. Mies, joka teki puusepän töitä. Ei mitenkään erityisen pitkä, käsillään fyysistä työtä tekevän miehen normaali lihaksikas vartalo, auringon ruskettama tumma iho, mustat lyhyet hiukset (pitkät hiukset oli miehelle häpeäksi), vapaasti kasvava parta, jonka reunoja ei oltu siistitty (kuten laissa oli säädetty). Varsinkaan ristillä kaiken pahoinpitelyn ja ruoskimisen jälkeen Jeesus ei näyttänyt ulkoisesti mitenkään kauniilta.

Kaunista Jeesuksessa on hänen luonteensa. Evankeliumeista voidaan lukea paljon Jeesuksesta ja siitä, miten hienosti ja kauniisti hän toimi monissa vaikeissa tilanteissa. Evankeliumeissa nähdään myös, miten Jeesuksen luonteen kauneus, hänen opetuksensa ja ihmetekonsa veti puoleen paljon kansaa. (Kauneus vetää puoleensa.) Myös väsyneenä ja nälkäisenä Jeesus luopui omasta oikeudestaan lepoon ja asetti toisten tarpeet omiensa edelle:

Mark. 6:31
Niin hän sanoi heille (opetuslapsille): "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän". Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.
Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.
Ja he (kansa) näkivät heidän lähtevän, ja monet saivat siitä tiedon ja riensivät sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heitä.
Ja astuessaan maihin hän näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille moninaisia.

Jeesuksen kauneus on ennen kaikkea sisäistä, hengellistä kauneutta. Jeesuksen sydän, Jeesuksen luonne on kaunis. Jeesuksen kauneus on pyhää ja puhdasta kauneutta.

Jesaja 53:4-7
“meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.”

Ristin rumuus johtuu meidän ihmisten synnin rumuudesta, mutta kauniin rististä tekee Jeesuksen täydellinen uhrautuva rakkaus. Erityisesti ristillä nähdään Jeesuksen luonteen kauneus: Luuk. 23:34 Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät".

Jeesuksen kauneus ei kuitenkaan vedä puoleensa synnin ja vihan sokaisemaa ihmistä. Jeesuksen omien sanojen mukaan ei kukaan voi tulla hänen luokseen, ellei Isä häntä vedä: Joh. 6:44
Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

Ihmisellä on toki oma tahto, mutta tämä tahto on luonnostaan paha. Kaikki, jotka haluavat, saavat kyllä tulla Jeesuksen luokse, mutta kuka haluaa tulla? Syntinen rakastaa pimeyttä ja karttaa valkeutta.

Joh. 6:35-40
Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa. Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko. Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."

Evankeliumin julistamisen kautta Jumala muuttaa ihmisen sydämen niin, että synti, jota hän ennen rakasti, hän nyt vihaa, ja Jumala, jota hän ennen vihasi, nyt rakastaa. Uudestisyntynyt ihminen itse näkee Jumalan kauniina ja hän itse haluaa tulla Jeesuksen luokse omasta tahdostaan. Jumala on oikeasti vastustamattoman kaunis. Jumalan hyvyys vetää ihmistä parannukseen. Jumala vapauttaa ihmisen synnin orjuudesta ja vihan vallasta rakastamaan itseään. Jumala muuttaa ruman ja täysin turmeltuneen uudeksi ja kauniiksi. Pelastus on kauniin Jumalan tekemä kaunis ihme.

Kristus on sulhanen ja seurakunta morsian. Normaalisti, kun mies kosii naista, nainen joutuu punnitsemaan miehen hyviä ja huonoja puolia ja päättämään sitten, mitä vastaa. Kristuksen ja seurakunnan tapauksessa sulhasesta ei näitä huonoja puolia löydy, vaan hän on kaikin puolin täydellinen. Onnesta pakahtuen ja nöyrästi ihmetellen morsian vastaa tähän kosintaan tietysti myöntävästi. Kyseessä on liitto, jonka molemmat osapuolet omasta vapaasta tahdostaan solmii.

Jumalan kauneus pyhityksessä
Kun Jumala on meidät pelastanut, Jumala kasvattaa meitä. Pyhä pyhittyy. Paljon yritetään ihmisvoimin kouluttaa vuohia käyttäytymään kuin lampaat, mutta silti vuohi on vuohi. Vain Jumalan uudestisynnyttämä ja pelastama pyhä pyhittyy.

2. Kor. 3:18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

Monesti me tuskaillaan, miksi me tehdään pahoja asioita, joita ei haluttaisi tehdä ja miksi jätetään tekemättä hyviä asioita, joita haluttaisiin tehdä. Tahto tehdä hyvää on, mutta voimaa sen tekemiseen ei aina tunnu löytyvän. Tämä voima ei löydy sinun luonteen lujuudesta eikä päättäväisyydestä, mutta ihmettele hänen kauneuttaan. Katsele hänen kasvojaan. Jumalan kauneuden rinnalla kaikki muu menettää loistonsa. Se, mitä ennen pidit tärkeänä, jää syrjään, kun olet saanut tilalle jotain äärettömän paljon parempaa. Jumala on kaunein. Kun katselet Jeesuksen kasvoja, muutut enemmän ja enemmän Jeesuksen kaltaiseksi.

Kaikki tämä on toki mahdollista vain, jos Jumala on oikeasti uudestisynnyttänyt meidät. Vuohta ei saa lampaaksi kouluttamalla sitä tarpeeksi.

Tämän maailman ihmiset luulevat, että kristityn elämä on kurjaa, kun pitää kieltää itseltään jatkuvasti kaikki kiva. He ajattelevat tietysti asiaa omasta näkökulmastaan käsin, niin kuin meistäkin kaikki ennen. Syntisen ihmisen mielestä synti on kivaa ja pyhyys on tylsää. Jumalan laki nähdään elämää rajoittavana asiana.
Uudestisyntyneelle ihmiselle taas Jumalan laki on iloinen asia. Jumala on muuttanut kristityn sydämen niin, että se tahtoo miellyttää Jumalaa ja tehdä Jumalan tahdon. Kristitty ei halua langeta syntiin ja jos saatanan pettämänä lankeaa, niin siitä tulee vaan paha mieli. Uudestisyntymätön ihminen ei voi käsittää, että uudestisyntynyt ihminen oikeasti vihaa syntiä ja rakastaa Jumalaa.
Toki tässä maailmassa on paljon uskonnollisuutta, jossa pakotetaan ihminen olemaan tekemättä sitä, mitä tämä haluaisi ja pakotetaan tekemään sitä, mitä tämä ei haluaisi. Uudestisyntymätön ihminen kuvittelee, että tämä on sitä kristityn elämää, mutta me tiedetään, että tämä on vaan saatanan valhe. Tällainen ihminen on hengellisesti sokea, eikä kykene näkemään Jumalan ja hänen lakinsa kauneutta.

Daavidille Jumala oli antanut Pyhän Henkensä ja siksi hän kykeni näkemään Jumalan kauneuden. Tämä käy hyvin ilmi Daavidin tekemistä psalmeista, joita hän lauleli päivittäin Jumalalle:

Psalmi 145 Daavidin ylistysvirsi.
Minä kunnioitan sinua, Jumalani, sinä kuningas, ja kiitän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti.
Joka päivä minä kiitän sinua ja ylistän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti.
Suuri on Herra ja sangen ylistettävä, ja hänen suuruutensa on tutkimaton.
Sukupolvi ylistää sukupolvelle sinun tekojasi, ja he julistavat sinun voimallisia töitäsi.
Sinun valtasuuruutesi kirkkautta ja kunniaa ja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon tutkistella.
Sinun peljättävien töittesi voimasta puhutaan, sinun suurista teoistasi minä kerron.
Julistettakoon sinun suuren hyvyytesi muistoa ja sinun vanhurskaudestasi riemuittakoon.
Herra on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa.
Herra on hyvä kaikille ja armahtaa kaikkia tekojansa.
Kaikki sinun tekosi ylistävät sinua, Herra, ja sinun hurskaasi kiittävät sinua.
He puhuvat sinun valtakuntasi kunniasta ja kertovat sinun voimastasi.
Niin he ilmoittavat ihmislapsille hänen voimalliset työnsä ja hänen valtakuntansa kirkkauden ja kunnian.
Sinun valtakuntasi on iankaikkinen valtakunta, ja sinun herrautesi pysyy polvesta polveen.
Herra tukee kaikkia kaatuvia, ja kaikki alaspainetut hän nostaa.
Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan.
Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.
Herra on vanhurskas kaikissa teissään ja armollinen kaikissa teoissaan.
Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.
Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.
Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat hän hukuttaa.
Minun suuni lausukoon Herran ylistystä, ja kaikki liha kiittäköön hänen pyhää nimeänsä, aina ja iankaikkisesti.

Jumalan kauneus kirkastuksessa
Jumala on niin kaunis, että ellei Jumala antaisi meille uusia kirkastettuja ruumiita, me emme kestäisi Jumalan kauneutta, vaan pakahtuisimme pelkästä onnesta. Ehkä tämä oli myös yhtenä syynä siihen, miksi Mooses sai aikanaan nähdä Jumalan vain selkäpuolelta.

Jumalan kauneus ikuisuudessa taivaassa
Taivaasta kerrotaan, että siellä on helmiportit ja kultaiset kadut, kristallivirta ja kaikille omat kartanot. Taivaassa ei ole enää mitään syntiä, sairautta, pimeyttä, pahuutta, turmelusta, rumuutta, vaan kaikki on hyvää ja kaunista.
Kun me pääsemme kerran taivaaseen yksin Jumalan armosta, yksin uskon kautta Jeesukseen, kuten Raamatussa sanotaan, niin meidän huomio ei kiinnity näihin kultaisiin katukivetyksiin.

Meidän kaiken huomion vie taivaassa äärettömän kaunis, ihmeellinen ja Pyhä Jumala itse: Isä, joka antoi ainoan Poikansa, joka osti meidät omalla verellään tästä pahasta maailmasta omakseen ja joka on Pyhän Henkensä kautta tehnyt meidät kelvollisiksi taivaaseen.

Jumala on äärettömän kaunis, kaikki hänessä on äärettömän kaunista. Tässä maailmassa kaikkein kauneimpiinkin asioihin tottuu ja niistä voi tulla meille arkipäiväisiä, mutta Jumalasta ei koskaan tule arkipäiväistä. Hän on Pyhä, Pyhä, Pyhä. Vaikka tämän maailman kauniit asiat voi alkaa kyllästyttämään, Jumalan kauneudessa riittää äärettömästi ihmeteltävää koko ikuisuuden ajan. Jumalan sanoin kuvaamaton, ääretön kauneus saa meidät palvomaan häntä koko ikuisuuden.

Psalmi 95:6 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.