19.9.18

Jumalan kauneus

Psalmi 27:4 Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä.

Daavid pyysi Jumalalta monia asioita, mutta tämä oli se yksi, kaikkein tärkein asia, jota ei voi edes verrata niihin muihin asioihin: ”että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta (tai kauneutta) ja tutkistella hänen temppelissänsä.”

Kun puhutaan kauneudesta, meille tulee ensimmäisenä mieleen ulkoiset asiat. Kauneus on kuitenkin ennen kaikkea moraalinen asia. Moraalisesti oikein on kaunista.

Jumalassa kaikki on kaunista. Hänen luonteensa on kaunis, hänen tekonsa ovat kauniit, jopa hänen voimansa on kaunista. Jumalan kauneus on majesteettista, henkeäsalpaavaa kauneutta. Erityisesti hänen pyhyytensä on kaunista. Kun puhutaan Jumalan pyhyydestä, puhutaan hänen kauneudestaan. Jumala ei ole ainoastaan kaunis, vaan Jumala on itse kauneus.

Jumalan kauneus luomisessa
Me ei vielä olla nähty Jumalaa, mutta me voidaan oppia paljon Jumalasta katsomalla hänen tekojaan. Luonto kertoo meille Luojasta.

1. Moos. 1:1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
1. Moos. 1:31 Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.

Jumala loi maailman hyväksi, siis todella hyväksi ja kauniiksi. Ei syntiä, sairautta tai kuolemaa, vaan kaikkea kaunista ja ihanaa.

Psalmi 19:2. Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.
Psalmi 8:4-5 Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?
Saarn. 3:11 Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.

Kun me ihastellaan luonnon kauneutta, se houkuttelee meitä katsomaan sen Luojan kauneutta. “Näyttääkö tämä sinusta kauniilta? Odotas kun näet Hänet, joka on tämän kaiken luonut!”

Jumalan kauneus syntiinlankeemuksessa
Jumalassa ei ole mitään, rumaa, väärää, pahaa, pimeyttä, tai syntiä. Hänen tomusta luomansa ihminen lankesi syntiin ja tämä Jumalan täydelliseksi ja hyväksi luoma maailma joutui kirouksen alle. Maailma tuli täyteen syntiä, sairautta ja kuolemaa. Ihminen oli tehnyt majesteettirikoksen kaikkein korkeinta, omaa Luojaansa, vastaan. Ilman Jumalaa ihmistä ei edes olisi, mutta Jumalan antamalla voimalla ihminen vihaa ja vastustaa Jumalaa. Äärimmäisen rumaa.

Synti ja pahuus on kauneuden vastakohta. Synti on rumaa. Toki me tiedetään, miten saatana saa synnin näyttämään kauniilta ja houkuttelevalta, mutta jos tähän kiusaukseen lankeaa, pian selviää, miten ällöttävän rumaa se todellisuudessa on.

Jer. 17:9-10
Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa! Kuka sen tuntee? Minä, Herra, tutkin sydämet, tiedän salaisimmatkin ajatukset

Jos näytät sokealle ihmiselle maailman kauneimmat maisemat tai kalleimmat aarteet, ei tämä ymmärrä reagoida niihin millään tavalla. Hän on sokea.
Syntiinlangenneet ihmiset ovat luonnostaan sokeita Jumalan kauneudelle. Ihmisen synti ja loputon viha Jumalaa kohtaan estää tätä näkemästä Jumalaa sellaisena kuin hän todellisuudessa on. Ihminen on luonnostaan hengellisesti kuollut ja kykenemätön näkemään todellista kauneutta, joka on hengellistä.

Room. 3:10-12 
niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.

Koska ihminen on paha ja Jumala on hyvä, ihminen on vihollisuudessa Jumalaa vastaan.

Room. 1:18-23
Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.

Ihminen ei voi puolustella omaa pahuuttaan millään. Vaikka ihminen on kääntänyt katseensa Luojan kauneudesta luomakunnan kauneuteen, Jumala on kaunis myös tämän syntiinlangenneen maailman keskellä. Jumalan kauneus ei tahriintunut syntiinlankeemuksessa. Jumala on Pyhä ja erillään luomakunnasta.

Oletko muuten pannut merkille, miten kultakaupoissa timanttikorut asetetaan näytille? Ne asetetaan usein mustalle tai tummalle taustalle. Tämä musta tausta nostaa säteilevän timantin kauneuden esiin aivan eri tavalla kuin valkoinen. Pimeys ja pahuus tässä maailmassa tarjoaa sen mustan taustan, joka korostaa Jumalan kauneutta ja Pyhyyttä. Ääretön pimeys, ääretön valkeus. Ääretön pahuus, ääretön hyvyys. Ääretön saastaisuus, ääretön pyhyys. Ääretön rumuus, ääretön kauneus.

Vaikka Jumala olisi voinut vaan tuhota koko maailman ja heittää kaikki ihmiset helvettiin, hän ei tehnyt sitä. Heti syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala tappoi eläimen ja teki sen nahasta ihmiselle vaatteet peittämään heidän alastomuutensa. Jumala antoi ihmiselle lupauksen vaimon siemenestä (miespuolisesta jälkeläisestä), joka tulee murskaamaan käärmeen (saatanan) pään. Se tapa, jolla Jumala ihmisen kanssa tässä tilanteessa toimi, oli kaunis. Jumala ei jättänyt ihmistä toivottomuuteen, vaan antoi lupauksen, joka kantoi tuhansia vuosia.

Jumalan kauneus pelastuksessa
Se, mitä tapahtui ristillä näyttää pinnallisesti katsottuna rumalta, mutta todellisuudessa se on kauneinta, mitä tässä maailmassa on koskaan nähty. Se on äärettömän kauniin Jumalan äärettömän kaunis vastaus äärettömän rumaan tilanteeseen. Jumalan viha syntiä kohtaan on oikein ja kaunista, mutta ihmisen synti Jumalaa vastaan on väärin ja rumaa.

Room. 5:6-10
Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.
Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta.
Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;

Luonnostamme me ollaan syntisiä vihaisen Jumalan käsissä, mutta armosta me saadaan olla pyhiä kauniin Jumalan käsissä.

Vaikka luonto antaakin meille jo hyvän kuvan Jumalan kauneudesta, ehdottomasti parhaiten me nähdään Jumalan kauneus Jeesuksessa.

Monesti Jeesus kuvataan meille kauniina, vaaleana, pitkätukkaisena ja solakkana miehenä. Raamattu ei kuitenkaan anna Jeesuksen kauneudesta tällaista kuvaa, vaan Jesaja 53 mukaan: “Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.”

Jeesus oli todennäköisesti hyvin tavallisen näköinen mies. Mies, joka teki puusepän töitä. Ei mitenkään erityisen pitkä, käsillään fyysistä työtä tekevän miehen normaali lihaksikas vartalo, auringon ruskettama tumma iho, mustat lyhyet hiukset (pitkät hiukset oli miehelle häpeäksi), vapaasti kasvava parta, jonka reunoja ei oltu siistitty (kuten laissa oli säädetty). Varsinkaan ristillä kaiken pahoinpitelyn ja ruoskimisen jälkeen Jeesus ei näyttänyt ulkoisesti mitenkään kauniilta.

Kaunista Jeesuksessa on hänen luonteensa. Evankeliumeista voidaan lukea paljon Jeesuksesta ja siitä, miten hienosti ja kauniisti hän toimi monissa vaikeissa tilanteissa. Evankeliumeissa nähdään myös, miten Jeesuksen luonteen kauneus, hänen opetuksensa ja ihmetekonsa veti puoleen paljon kansaa. (Kauneus vetää puoleensa.) Myös väsyneenä ja nälkäisenä Jeesus luopui omasta oikeudestaan lepoon ja asetti toisten tarpeet omiensa edelle:

Mark. 6:31
Niin hän sanoi heille (opetuslapsille): "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän". Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.
Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.
Ja he (kansa) näkivät heidän lähtevän, ja monet saivat siitä tiedon ja riensivät sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heitä.
Ja astuessaan maihin hän näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille moninaisia.

Jeesuksen kauneus on ennen kaikkea sisäistä, hengellistä kauneutta. Jeesuksen sydän, Jeesuksen luonne on kaunis. Jeesuksen kauneus on pyhää ja puhdasta kauneutta.

Jesaja 53:4-7
“meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.”

Ristin rumuus johtuu meidän ihmisten synnin rumuudesta, mutta kauniin rististä tekee Jeesuksen täydellinen uhrautuva rakkaus. Erityisesti ristillä nähdään Jeesuksen luonteen kauneus: Luuk. 23:34 Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät".

Jeesuksen kauneus ei kuitenkaan vedä puoleensa synnin ja vihan sokaisemaa ihmistä. Jeesuksen omien sanojen mukaan ei kukaan voi tulla hänen luokseen, ellei Isä häntä vedä: Joh. 6:44
Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

Ihmisellä on toki oma tahto, mutta tämä tahto on luonnostaan paha. Kaikki, jotka haluavat, saavat kyllä tulla Jeesuksen luokse, mutta kuka haluaa tulla? Syntinen rakastaa pimeyttä ja karttaa valkeutta.

Joh. 6:35-40
Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa. Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko. Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."

Evankeliumin julistamisen kautta Jumala muuttaa ihmisen sydämen niin, että synti, jota hän ennen rakasti, hän nyt vihaa, ja Jumala, jota hän ennen vihasi, nyt rakastaa. Uudestisyntynyt ihminen itse näkee Jumalan kauniina ja hän itse haluaa tulla Jeesuksen luokse omasta tahdostaan. Jumala on oikeasti vastustamattoman kaunis. Jumalan hyvyys vetää ihmistä parannukseen. Jumala vapauttaa ihmisen synnin orjuudesta ja vihan vallasta rakastamaan itseään. Jumala muuttaa ruman ja täysin turmeltuneen uudeksi ja kauniiksi. Pelastus on kauniin Jumalan tekemä kaunis ihme.

Kristus on sulhanen ja seurakunta morsian. Normaalisti, kun mies kosii naista, nainen joutuu punnitsemaan miehen hyviä ja huonoja puolia ja päättämään sitten, mitä vastaa. Kristuksen ja seurakunnan tapauksessa sulhasesta ei näitä huonoja puolia löydy, vaan hän on kaikin puolin täydellinen. Onnesta pakahtuen ja nöyrästi ihmetellen morsian vastaa tähän kosintaan tietysti myöntävästi. Kyseessä on liitto, jonka molemmat osapuolet omasta vapaasta tahdostaan solmii.

Jumalan kauneus pyhityksessä
Kun Jumala on meidät pelastanut, Jumala kasvattaa meitä. Pyhä pyhittyy. Paljon yritetään ihmisvoimin kouluttaa vuohia käyttäytymään kuin lampaat, mutta silti vuohi on vuohi. Vain Jumalan uudestisynnyttämä ja pelastama pyhä pyhittyy.

2. Kor. 3:18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

Monesti me tuskaillaan, miksi me tehdään pahoja asioita, joita ei haluttaisi tehdä ja miksi jätetään tekemättä hyviä asioita, joita haluttaisiin tehdä. Tahto tehdä hyvää on, mutta voimaa sen tekemiseen ei aina tunnu löytyvän. Tämä voima ei löydy sinun luonteen lujuudesta eikä päättäväisyydestä, mutta ihmettele hänen kauneuttaan. Katsele hänen kasvojaan. Jumalan kauneuden rinnalla kaikki muu menettää loistonsa. Se, mitä ennen pidit tärkeänä, jää syrjään, kun olet saanut tilalle jotain äärettömän paljon parempaa. Jumala on kaunein. Kun katselet Jeesuksen kasvoja, muutut enemmän ja enemmän Jeesuksen kaltaiseksi.

Kaikki tämä on toki mahdollista vain, jos Jumala on oikeasti uudestisynnyttänyt meidät. Vuohta ei saa lampaaksi kouluttamalla sitä tarpeeksi.

Tämän maailman ihmiset luulevat, että kristityn elämä on kurjaa, kun pitää kieltää itseltään jatkuvasti kaikki kiva. He ajattelevat tietysti asiaa omasta näkökulmastaan käsin, niin kuin meistäkin kaikki ennen. Syntisen ihmisen mielestä synti on kivaa ja pyhyys on tylsää. Jumalan laki nähdään elämää rajoittavana asiana.
Uudestisyntyneelle ihmiselle taas Jumalan laki on iloinen asia. Jumala on muuttanut kristityn sydämen niin, että se tahtoo miellyttää Jumalaa ja tehdä Jumalan tahdon. Kristitty ei halua langeta syntiin ja jos saatanan pettämänä lankeaa, niin siitä tulee vaan paha mieli. Uudestisyntymätön ihminen ei voi käsittää, että uudestisyntynyt ihminen oikeasti vihaa syntiä ja rakastaa Jumalaa.
Toki tässä maailmassa on paljon uskonnollisuutta, jossa pakotetaan ihminen olemaan tekemättä sitä, mitä tämä haluaisi ja pakotetaan tekemään sitä, mitä tämä ei haluaisi. Uudestisyntymätön ihminen kuvittelee, että tämä on sitä kristityn elämää, mutta me tiedetään, että tämä on vaan saatanan valhe. Tällainen ihminen on hengellisesti sokea, eikä kykene näkemään Jumalan ja hänen lakinsa kauneutta.

Daavidille Jumala oli antanut Pyhän Henkensä ja siksi hän kykeni näkemään Jumalan kauneuden. Tämä käy hyvin ilmi Daavidin tekemistä psalmeista, joita hän lauleli päivittäin Jumalalle:

Psalmi 145 Daavidin ylistysvirsi.
Minä kunnioitan sinua, Jumalani, sinä kuningas, ja kiitän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti.
Joka päivä minä kiitän sinua ja ylistän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti.
Suuri on Herra ja sangen ylistettävä, ja hänen suuruutensa on tutkimaton.
Sukupolvi ylistää sukupolvelle sinun tekojasi, ja he julistavat sinun voimallisia töitäsi.
Sinun valtasuuruutesi kirkkautta ja kunniaa ja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon tutkistella.
Sinun peljättävien töittesi voimasta puhutaan, sinun suurista teoistasi minä kerron.
Julistettakoon sinun suuren hyvyytesi muistoa ja sinun vanhurskaudestasi riemuittakoon.
Herra on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja suuri armossa.
Herra on hyvä kaikille ja armahtaa kaikkia tekojansa.
Kaikki sinun tekosi ylistävät sinua, Herra, ja sinun hurskaasi kiittävät sinua.
He puhuvat sinun valtakuntasi kunniasta ja kertovat sinun voimastasi.
Niin he ilmoittavat ihmislapsille hänen voimalliset työnsä ja hänen valtakuntansa kirkkauden ja kunnian.
Sinun valtakuntasi on iankaikkinen valtakunta, ja sinun herrautesi pysyy polvesta polveen.
Herra tukee kaikkia kaatuvia, ja kaikki alaspainetut hän nostaa.
Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan.
Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.
Herra on vanhurskas kaikissa teissään ja armollinen kaikissa teoissaan.
Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.
Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.
Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat hän hukuttaa.
Minun suuni lausukoon Herran ylistystä, ja kaikki liha kiittäköön hänen pyhää nimeänsä, aina ja iankaikkisesti.

Jumalan kauneus kirkastuksessa
Jumala on niin kaunis, että ellei Jumala antaisi meille uusia kirkastettuja ruumiita, me emme kestäisi Jumalan kauneutta, vaan pakahtuisimme pelkästä onnesta. Ehkä tämä oli myös yhtenä syynä siihen, miksi Mooses sai aikanaan nähdä Jumalan vain selkäpuolelta.

Jumalan kauneus ikuisuudessa taivaassa
Taivaasta kerrotaan, että siellä on helmiportit ja kultaiset kadut, kristallivirta ja kaikille omat kartanot. Taivaassa ei ole enää mitään syntiä, sairautta, pimeyttä, pahuutta, turmelusta, rumuutta, vaan kaikki on hyvää ja kaunista.
Kun me pääsemme kerran taivaaseen yksin Jumalan armosta, yksin uskon kautta Jeesukseen, kuten Raamatussa sanotaan, niin meidän huomio ei kiinnity näihin kultaisiin katukivetyksiin.

Meidän kaiken huomion vie taivaassa äärettömän kaunis, ihmeellinen ja Pyhä Jumala itse: Isä, joka antoi ainoan Poikansa, joka osti meidät omalla verellään tästä pahasta maailmasta omakseen ja joka on Pyhän Henkensä kautta tehnyt meidät kelvollisiksi taivaaseen.

Jumala on äärettömän kaunis, kaikki hänessä on äärettömän kaunista. Tässä maailmassa kaikkein kauneimpiinkin asioihin tottuu ja niistä voi tulla meille arkipäiväisiä, mutta Jumalasta ei koskaan tule arkipäiväistä. Hän on Pyhä, Pyhä, Pyhä. Vaikka tämän maailman kauniit asiat voi alkaa kyllästyttämään, Jumalan kauneudessa riittää äärettömästi ihmeteltävää koko ikuisuuden ajan. Jumalan sanoin kuvaamaton, ääretön kauneus saa meidät palvomaan häntä koko ikuisuuden.

Psalmi 95:6 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.

7.10.12

Evoluutioteoriasta ja puun kaatamisesta

Koulussa meille kaikille opetetaan, että tämä maailmankaikkeus on kehittynyt evoluutioteorian mukaisesti alkuräjähdyksen seurauksena miljardien vuosien aikana lukemattomien onnekkaiden sattumusten kautta.

Evankelioidessa tähän aiheeseen törmää jatkuvasti ja tästä keskustellessa huomio siirtyy helposti monenlaisiin pieniin yksityiskohtiin, joista vääntämiseen saa kulumaan aikaa loputtomiin. Evoluutioteoriahan on vain yksi este evankeliumille, jonka haluaisi saada raivattua mahdollisimman nopeasti pois tieltä, että pääsisi itse asiaan - evankeliumiin.

Evoluutioteorian mukaista maailman syntyprosessia voidaan ajatella puuna:
  • Puun runko: alkuräjähdys
  • Rungossa kiinni olevat oksat: tähtien, galaksien ja planeettojen muodostuminen
  • Oksista haarautuvat oksat: elämän syntyminen, lajien kehittyminen, jne.
Yksi tapahtuma johti seuraavaan, joka taas johti kolmanteen ja niin edelleen.

Puun voi kaataa kahdella tavalla. Yksi vaihtoehto on napsia puun oksia yksi kerrallaan pois, kunnes jäljellä on enää runko jonka voi sitten sahata pois latvasta alas päin sopivissa pätkissä. Toinen vaihtoehto on vaan sahata suoraan tyvestä poikki. Evoluutioteoriankin väittämiä voi lähteä kumoamaan yksi kerrallaan, tai sitten vaan osoittaa kerralla koko teorian lähtökohta järjettömäksi.

Evoluutioteorian mukaan kaikki alkoi tietysti alkuräjähdyksestä, eli alussa oli ei mitään ja sitten se räjähti. Tälle tapahtumalle, että ensin ei ole yhtään mitään ja sitten onkin jotain, on hieno tieteellinen selitys: "Quantum fluctuations". Suomeksi tämä tarkoittaa kai kvanttimaista flaksia? Evoluutioteoriaan uskovalta henkilöltä voikin kysyä, että uskooko tämä ihan oikeasti, että "alussa oli ei mitään ja sitten se räjähti"?

Heillä on lukematon määrä ihmeitä, mutta ei ihmeiden tekijää. Meilläkin on lukematon määrä ihmeitä, mutta myös äärettömän suuri, kaikkivaltias Ihmeiden Tekijä.

Jos evoluutioteorian alkulähtökohta on jo tieteellinen mahdottomuus, niin miksi vaivautua tuhlaamaan aikaa kaikkiin pikku yksityiskohtiin? Jos toinen haluaa välttämättä uskoa tieteelliseen mahdottomuuteen, niin ei siihen auta älyllisen tason väittelyt, vaan ongelma on jossain muualla.

Monesti todellinen syy evoluutioteoriaan uskomisessa on se, että teoria selittää pois Jumalan ja antaa vapauden elää tätä elämää ilman pelkoa siitä, että teoistaan joutuu kerran vastaamaan Jumalalle. Ongelma on tällöin omantunnon, eikä järjen tasolla. Onneksi tähänkin ongelmaan löytyy lääke: Jumalan laki.

Meidän omatunto voi olla hyvinkin paatunut, mutta Jumalan lain valaisemana ja Pyhän Hengen vaikutuksesta se voi herätä tekemään omaa tehtäväänsä - osoittamaan meille meidän syntisyyden. Minunkin mielestä on ihan ok huristella satasta 80 alueella, kunnes vastaan ajaa poliisiauto ja muistuttaa minua laista ja sen rikkomisen seuraamuksista.

Aikaa on vähän, joten jos evoluutioteoria on evankeliumin esteenä, pyritään kaatamaan se mieluummin kerralla, kuin pienissä palasissa. Loputtomien väittelyiden sijaan herätellään ihmisen omaatuntoa antamalla hänen peilata itseään Jumalan täydelliseen lakiin. Tämä laki ja tuleva tuomio vakavoittavat suruttomankin ihmisen ja kaikki epäoleelliset sivuseikat menettävät merkityksensä. Kun ihminen ymmärtää olevansa Pyhän Jumalan edessä syntinen ja ansaitsevansa ikuisen kadotustuomion Helvetissä, myös Jumalan armossa ja evankeliumissa Jeesuksesta alkaa olla järkeä.


Ja jos joku on todella kiinnostunut totuudesta ja haluaa vilpittömästi tutkia näitä asioita syvällisemmin, kannattaa tutustua seuraaviin sivustoihin: Kreationismi ja Luominen.

1.10.12

Aikanaan saamme niittää, jos emme lannistu

Uskovainen, onko sinua joskus lannistanut se, kun et näe ihmisten tekevän parannusta ja tulevan uskoon, vaikka kuinka uskollisesti yrität pitää esillä evankeliumia? Oletko miettinyt, että ehkä sinun paikkasi ei ole evankelioimassa, vaan jossain ihan muualla?

Mikäli tällaisia ajatuksia on joskus mieleesi putkahdellut, niin muistathan toki sen työnjaon: sinun tehtävä on julistaa evankeliumia, ja Jumalan tehtävä on pelastaa ja uudestisynnyttää ihminen elävään uskoon. Jos tämä työnjako ei ole selvillä, vaarana on että yrität tehdä myös Jumalan osuuden tästä pelastustyöstä.

Kykenetkös muuttamaan sen toisen ihmisen sydämen niin, että sitä syntiä jota hän nyt rakastaa, hän alkaa vihata, ja sitä Jumalaa jota hän nyt vihaa, hän alkaa rakastaa? Voihan sitä yrittää toista moralisoida ja yrittää opettaa käyttäytymään niin kuin kunnon uskovaiset käyttäytyy, mutta jos ei Jumala ole saanut uudestisynnyttää ihmistä, ei tästä kaikesta vaivasta ole kuitenkaan mitään iankaikkista hyötyä. "...joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa", sanoi Jeesus kerran.

Keskity vaan sinäkin siihen omaan osaasi: pidä uskollisesti esillä Jumalan lakia, että ihmiset voivat ymmärtää olevansa syntisiä ja ansainneensa Helvetin, ja julista evankeliumia Jeesuksesta, että he saavat kuulla kuinka syntiset voivat pelastua uskomalla Jeesukseen ja päästä Taivaaseen. Mikäli ihmisiä tulee uskoon, ohjaa heidät kasteelle ja seurakunnan yhteyteen.

Jeesus tuli heidän luokseen ja sanoi heille: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani. Kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmanajan loppuun saakka." – Matt. 28:18:20

Älä luovuta. Kyllä sinäkin sitten aikanaan saat nähdä työsi hedelmiä, jos et lannistu. Taivaassa sinua voi odottaa monta yllätystä.

Tässä on tarina miehestä, joka evankelioi hyvin yksinkertaisella tavalla päivittäin 40 vuoden ajan, eikä hän saanut tänä aikana kuulla yhdestäkään hänen työnsä kautta uskoontulleesta. Kuitenkin ollessaan jo niin vanha, ettei hän enää kyennyt jatkamaan tätä työtä, hän sai kuulla mielenkiintoisia elämäntarinoita eräältä ympäri maailmaa reissanneelta pastorilta...

Oletko Sinä pelastunut? Jos kuolisit tänään, olisitko varma, että pääsisit Taivaaseen?

3.7.12

Rangaistus taivaasta?

Tokion kuvernööri kommentoi tässä taannoin Japanin katastrofia sanomalla: "Japani on liian ahne. Tämä katastrofi on 'rangaistus taivaasta'." (Myöhemmin hän tosin pyyteli näiden ajatustensa julkituomista anteeksi.)

Kun Israel oli Babyloniassa pakkosiirtolaisuudessa, Israelilaiset ajattelivat vähän samalla tavalla kuin tämä Tokion kuvernööri. Jumalan puhui tällöin Hesekielille näin:
Ja sinä, ihmislapsi! Sano Israelin heimolle: Näin te sanotte: 'Niin, rikoksemme ja syntimme ovat meidän päällämme, ja me riudumme niiden tähden. Kuinka me voisimme pysyä elossa?' Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!  Hesekiel 33:10-11
Myös Jeesuksen aikaan ihmiset ajattelivat, että katastrofeissa kuolleet ihmiset olivat muita syntisempiä ja siksi saivat kärsiä. Jeesus vastaa näille ihmisille samaan tapaan kuin Jumala vastasi Israelilaisille Hesekielin aikana:
Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."  Luukas 13:1-5
Jumala on kärsivällinen ja pitkämielinen. Jokainen päivä, jonka me saamme täällä elää, on Jumalan suurta armoa. Jos Jumala antaisi meille kaikille tänään ansioidemme mukaan, kuolisimme välittömästi. Kuitenkin Jumala odottaa, että jos joku vielä kääntyisi, tekisi parannuksen, uskoisi evankeliumin - ja saisi elää!

Mitenkäs sinä, Jumalan lapsi? Rankaiseeko Jumala sinua, kun olet langennut tekemään syntiä? Muistathan, että Jeesus on jo kärsinyt rangaistuksen sinun synneistäsi – menneistä ja tulevista. Jumala on sinun puolellasi myös silloin kun olet langennut. Jumala kyllä tarvittaessa kurittaa sinua ja ohjaa takaisin oikealle tielle, mutta tämänkin hän tekee koska hän rakastaa sinua.

Meille on niin luonnollista vieläkin ajatella, että voisimme jotenkin hyvittää syntimme kärsimällä ja kurittamalla itseämme. Toki meidän syntimme tuo meille monenlaista kärsimystä, mutta ei tämä kärsimys hyvitä tehtyä syntiä. Jumalalle kelpaa ainoastaan Jeesuksen puhdas ja viaton veri, joka vuosi meidän edestämme Golgatan keskimmäisellä ristillä. Tähän me emme kykene mitään lisäämään.

Jumalan lapsen ei tarvitse pelätä kohtaavansa enää mitään 'rangaistusta taivaasta', vaan tämä rangaistus kohtasi Jeesusta jo 2000 vuotta sitten. Jos et ole vielä Jumalan lapsi, jos et ole vielä tehnyt parannusta ja laittanut luottamustasi Jeesuksen täytettyyn työhön, tilanne on toinen. Jos lähdet täältä ilman Jeesusta, joudut itse kohtaamaan Jumalan vihan ja kärsimään rangaistuksen synneistäsi. Älä enää viivyttele, vaan anna Jumalan pelastaa sinut. Tee tänään parannus, käänny pois synneistäsi Jumalan puoleen ja luota siihen, että Jeesus on kärsinyt koko rangaistuksen sinunkin puolestasi.

23.6.12

Joona

Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana: "Nouse, mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sitä vastaan; sillä heidän pahuutensa on noussut minun kasvojeni eteen". Mutta Joona nousi paetaksensa Tarsiiseen Herran kasvojen edestä ja meni alas Jaafoon ja löysi laivan, joka oli lähtevä Tarsiiseen. Ja hän suoritti laivamaksun ja astui siihen mennäkseen heidän kanssansa Tarsiiseen, pois Herran kasvojen edestä.  Joona 1:1-3
Niinive oli Assyrian valtakunnan viimeinen pääkaupunki, valtava metropoli, jossa asui Joonan aikaan 120 000 asukasta. Assyrialaiset olivat todella julmia ja sadistisia naapurikansojaan kohtaan. He pitivät kaiken tekemänsä pahan oikeutettuna, kunhan sen avulla vaan saatiin peloteltua muut kansat Assur-jumalan vallan alle.

Moni Assyrian naapurikansojen ihmisistä olisi varmasti tanssinut riemusta saadessaan tällaisen sanoman Jumalalta. "Vihdoin Jumala tuhoaa ne hirviöt!" Tuskin moni heistä olisi kuitenkaan mennyt julistamaan tätä Niiniven kaduille...

Kun Joona sai Jumalalta tämän käskyn lähteä Niiniveen saarnaamaan sitä vastaan, hän otti tarkkaan selville Niiniven suunnan ja lähti sitten päinvastaiseen suuntaan. Jumala toi kuitenkin Joonan takaisin oikealle tielle muutaman mutkan kautta: laivasta mereen, meressä kalan vatsaan ja kolmen päivän päästä oksennuksena rannalle.

Jumala käski nyt toisen kerran Joonaa menemään Niiniveen ja saarnaamaan mitä hän kuulee Jumalan hänelle puhuvan. Nyt Joona meni ja saarnasi: "Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään". Päivän saarnaamisen jälkeen koko kaupunki, kuninkaasta lähtien, katui ja teki parannusta.

Kävi juuri niin kuin Joona oli pelännyt. Hän olisi mielellään nähnyt Jumalan hävittävän Niiniven samaan tyyliin kuin Hän oli aiemmin hävittänyt Sodoman ja Gomorran, mutta nyt nämä ihmiset ottivat Jumalan Sanan tosissaan ja tekivät parannusta!
Mutta Joona pahastui tästä kovin, ja hän vihastui. Ja hän rukoili Herraa ja sanoi: "Voi Herra! Enkö minä sitä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ehätin pakenemaan Tarsiiseen. Sillä minä tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen ja armosta rikas, ja että sinä kadut pahaa. Ja nyt, Herra, ota minun henkeni, sillä kuolema on minulle parempi kuin elämä."  Joona 4:1-3
Joona tunsi Jumalan ja tiesi että Hän on hyvä ja armahtava. Joona tiesi, miksi Jumala halusi lähettää hänet saarnaamaan Niiniveä vastaan. Joona ei kuitenkaan itse ollut hyvä ja armahtava, vaan olisi mieluummin nähnyt oikeuden tapahtuvan ja 120000 ihmisen, sekä heidän karjansa tuhoutuvan.

Jumala välittää enemmän eläimistä kuin me välitetään ihmisistä. Raamattu sanoo selvästi, ettei Jumalan mieleen ole jumalattoman kuolema. Kun Hän lähettää palvelijansa saarnaamaan joitakin ihmisiä vastaan, Hän haluaa antaa heille vielä mahdollisuuden kääntyä, tehdä parannuksen ja pelastua.

21.6.12

Laki ja Evankeliumi

Kun käymme lääkärissä, lääkäri tekee oireiden perusteella diagnoosin ja määrää tarvittavat hoidot. Oletetaan, että lääkäri on saanut selville, että potilaalla on syöpä. Mitä mieltä olisit tästä lääkäristä, jos hän ei tohtisi kertoa potilaalle näitä ikäviä uutisia, mutta suosittelisi kuitenkin kemoterapiaa elämänlaadun parantamiseksi? Mitä potilas todennäköisesti näihin hoitoehdotuksiin vastaisi? Ehkä kemoterapia ei kuulosta kovinkaan houkuttelevalta kun tukkakin lähtee ja kaikkea muuta ikävää sivuvaikutusta joutuu kärsimään.

Jokainen kunnon lääkäri kertoo potilaalle totuudenmukaisesti tämän sairaudesta, sen mahdollisesta etenemisestä ja seurauksista. Kun potilas on saanut kuulla totuuden omasta terveydentilastaan, hän ottaa kiitollisena vastaan tarjotut hoidot, vaikka niistä tulisikin joitakin ikäviä sivuvaikutuksia.

Monesti Evankeliumia julistettaessa me emme kuitenkaan tohdi kertoa ihmisille heidän todellista tilaansa, vaan koitamme houkutella joillakin muilla tavoilla ihmistä vastaanottamaan Jeesuksen. Ihmisen todellinen ongelma on kuitenkin synti ja tuleva tuomio, vaikkei hän sitä itse välttämättä ymmärräkään.

Jos oikeasti välitämme ihmisistä, emme pimitä heiltä tätä totuudenmukaista diagnoosia, vaan kerromme huonot uutiset rehellisesti niin kuin ne ovat. Emme tuo näitä huonoja uutisia moralisoiden tai tuomiten, vaan muistaen, että itse olimme aiemmin mahdollisesti vielä pahempia, mutta silti Jumala rakasti meitä ja pelasti meidät.

Miten sitten toiselle voi osoittaa hänen syntisyytensä? Syntihän on lain rikkomista, joten varmaankin kannattaisi kertoa Jumalan laista ja sen vaatimuksista. Mutta eikös laki kuulu vanhaan liittoon? Uuden Testamentin mukaan laki on kyllä hyvä, kun sitä lain mukaisesti oikein käytetään.
Mutta me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan- autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti, joka on minulle uskottu. 
-1. Tim. 1:8-11
Vuorisaarnassa Jeesus (paras esimerkki evankelistalle) opettaa laista tähän tyyliin:
Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. 
-Matt. 5:17-19 
Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa. 
-Matt. 5:27-28
Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on. 
-Matt. 5:48-49
Jumalan laki on valo, joka paljastaa ihmisen syntisyyden. Se on peili joka näyttää meidän todellisen tilamme. Jos olemme rehellisiä, joudumme toteamaan että olemme rikkoneet lain. Jos olemme rikkoneet lain yhdessäkin kohtaa, olemme lain rikkojia.

Hyvä ja oikeudenmukainen Jumala ei päästä valehtelijoita, murhaajia, huorintekijöitä, epäjumalanpalvelijoita, varkaita, ahneita, noituuden harjoittajia, eikä yhtään lain rikkojaa kuin koira veräjästä vaan tuomitsee heidät oikeudenmukaisesti. Rangaistuksena on Helvetti, tulinen järvi.

Jeesus puhui paljon Helvetistä ja varoitti ihmisiä, että elleivät he käänny ja tee parannusta, he varmasti hukkuvat. Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.

On hyvä että ihmiselle tulee syyllisyys ja synnin tunto. On hyvä että tuntuu pahalta kaikki se synti mitä on tullut tehtyä. On hyvä että tuleva tuomio pelottaa, kun se on kuitenkin kerran edessä - uskoi ihminen siihen tai ei. On rakkautta varoittaa syntistä tulevasta tuomiosta ja Jumalan vihasta. Raamattu kehottaa meitä tempaamaan hänet tulesta.

Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle omantunnon, joka osoittaa ihmisen syylliseksi. Jumalan laki ja syyttävä omatunto ajavat meidät Jeesuksen luokse.

Nyt jos ihminen on todella tajunnut oman tilansa, niin Jeesuksen ristin työn merkitys avautuu hänelle paljon paremmin. Ihminen on myös todella kiitollinen Jumalalle, kun hän ymmärtää, että Jeesus on jo kärsinyt rangaistuksen hänen puolestaan ja näin pelastanut hänet tulevasta tuomiosta ja Helvetistä.
"Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole."
-Jes. 45:22

19.6.12

Jumala on Pyhä

Jumala on moraalisesti puhdas, ilman pienintäkään virhettä tai vääryyttä. Jumala on moraalisesti täydellinen. Jumala on erillään ja täysin ylivertainen luomakuntaansa nähden. Jumala on myös erillään ja täysin ylivertainen luomakuntansa moraaliseen rappeutuneisuuteen nähden.

Jumala ei voi hyväksyä syntiä, ei edes yhtä. Vai miten on, montako kertaa Adam ja Eeva lankesivat syntiin, ennen kuin Jumala poisti heidät luotaan paratiisista? Vain kerran. Jumala on muuttumaton. Hän on tänään sama pyhä Jumala, joka hän on aina ollut. Myöskään tänä päivänä hän ei voi hyväksyä yhtään syntiä. Hän ei voi katsoa syntiä läpi sormien.

Jumala ei ole arkipäiväinen, hän ei ole tavallinen kuten me. Häntä ei voi koskaan ottaa kevyesti, hän on Jumala. Jumalan nimi on pyhä. Sitä ei koskaan käytetä arkisesti. Yritäpä saada ortodoksi juutalainen sanomaan Jumalan nimen. Hän ei uskalla tehdä sitä, koska hän tietää että Jumalan nimi on liian pyhä ja mahtava, että hän uskaltaisi sanoa sen ääneen. Vaikka he ovatkin menneet tässä äärimmäisyyksiin, niin on se kuitenkin parempi kuin toinen äärimmäisyys, että Jumalan nimelle ei anneta mitään kunnioitusta. Jeesus on Jumala ja hänen nimensä on pyhä, sitä ei voi käyttää kevyesti. Me emme puhu Jeesuksesta ”Jessenä”, emmekä sano, että ”Jesse on mun paras kaveri”. Jeesuksen nimi on meille pyhä ja rakas. Heille, jotka käyttävät hänen nimeään kirosanana, kolmas käsky sanoo: ”Älä turhaan lausu Herran sinun Jumalasi nimeä, sillä hän ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu”. Toisessa kirjeessä Timoteukselle taas sanotaan: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee”.

Raamattu sanoo, että Jumala on kuluttava tuli. Monesti ihmiset sanovat, että he uskovat sitten, jos näkevät Jumalan. Tähän vastaan yleensä, että ”tiedätkö mitä tapahtuisi, jos näkisit Jumalan kasvoista kasvoihin? Mitä kuivalle lehdelle tapahtuu kun se yhtäkkiä pudotetaan auringon pinnalle?” Jumala on pyhä, ja me olemme luonnostamme syntisiä. Kuinka syntinen ihminen voisi kestää pyhän Jumalan edessä? Jumala sanoo, että Mooses oli siihen aikaan nöyrin ihminen maan päällä. Kuitenkaan Mooseskaan ei voinut nähdä Jumalaa suoraan kasvoista kasvoihin, vaan kun Jumala näyttäytyi hänelle vuorella, Jumala peitti Mooseksen kädellään kun hän kulki tämän ohi. Mooses sai nähdä Jumalan vasta kun tämä oli jo mennyt ohi.

Jos verrataan meidän Jumalaa muiden uskontojen jumaliin, joita ei oikeasti ole edes olemassa, huomataan, että ainoastaan meidän Jumalamme on pyhä. Hindujen jumalat tekevät monenlaisia syntejä, eikä niitä tarinoita kehtaa edes lukea. Niin likaisia ne ovat. Allah päästää paratiisiin, jos vaan ihmisen hyvät teot painavat vaakakupissa sillä hetkellä enemmän kuin pahat teot. Ainoastaan meidän Jumala, todellinen elävä Jumala, on pyhä Jumala, joka ei hyväksy yhtäkään syntiä. Hän on itse täydellinen ja hän vaatii täydellisyyttä myös heiltä, jotka haluavat hänen luoksensa tulla.

Ei ole ketään niin kuin Jumala, hän on niin paljon korkeammalla kuin mikään hänen luomansa tässä maailmassa tai taivaassa. Jos katsotaan kaikkein mahtavinta enkeliä taivaassa, tai pienintä matoa täällä maailmassa, ei kummastakaan voida sanoa, että tämä on enemmän Jumalan kaltainen. Monien mielessä Saatana on se, joka kykenee tarjoamaan Jumalalle vastusta, mutta ei, Saatanakaan ei paini läheskään samassa sarjassa Jumalan kanssa, hänkin on vain luotu. Jumalaa ei voi verrata mihinkään. Kun Mooses kerran kysyi Jumalalta, kuka hän on, Jumala vastasi: ”Minä olen se, kuka minä olen”. Jumala ei voinut verrata itseään mihinkään muuhun, ainoastaan itseensä. Nyt Jumala on ilmoittanut itsensä meille pojassaan Jeesuksessa. Jeesus on Jumala, joka tuli ihmiseksi. Jeesus on ainoa täydellinen kuva tai esimerkki siitä, millainen on Jumala. Nykyään jos Jumalalta kysytään, millainen hän on, hän vastaa osoittamalla poikaansa Jeesukseen ja sanoo: ”Minä olen kuin hän.”

Jumala olisi rakastava, oikeudenmukainen, pyhä ja hyvä Jumala, vaikka olisi jo tuhonnut koko maailman ja heittänyt kaikki ihmiset helvettiin, mutta jostain kumman syystä hän on niin rikas armossaan, että hän lähetti oman Poikansa taivaasta alas maailmaan elämään täydellisen elämän ja lopulta kärsimään viattomana ristillä koko maailman syntien tähden. Hän kuoli, haudattiin ja nousi kuolleista kolmantena päivänä, koska kuolema ei voinut pitää häntä. Hän näyttäytyi ylösnousemuksensa jälkeen monille ja hän nousi ylös taivaaseen. Jos me olemme tälle evankeliumille kuuliaiset, eli teemme parannuksen ja uskomme tämän evankeliumin, niin silloin Jumala lukee meidän hyväksi kaikki Jeesuksen ansiot. Jumala katsoo meidät pyhiksi, puhtaiksi ja vanhurskaiksi hänen Poikansa Jeesuksen tähden. Kun me olemme Jeesuksessa, me voimme kerran kohdata Jumalan kasvoista kasvoihin ja pyhä Jumala voi ottaa meidät luokseen ja antaa anteeksi kaikki meidän syntimme ilman että hän olisi epäoikeudenmukainen. Jeesus on jo kärsinyt rangaistuksen meidän syntien tähden. Jeesuksen uhri riitti Jumalalle, eikä siihen voi enää lisätä yhtään mitään.

Kun me olemme Jeesuksessa, Jumala on meidän Isä, mutta hän on meidän Isä taivaassa. Hän ei ole vaan arkisesti isukki, vaan hän on meidän pyhä ja rakas Isä, jota me syvästi kunnioitamme. Mitään muuta Jumalan ominaisuutta ei ole toistettu Raamatussa kuten Jumalan pyhyyttä. Jumala on pyhä, pyhä, pyhä. Siellä ei sanota koskaan, että Jumala on rakkaus, rakkaus, rakkaus, tai Jumala on armollinen, armollinen, armollinen. Jumala on kyllä rakkaus, ja Jumala on armollinen, mutta Jumala on ennen kaikkea pyhä.